UNOHTAA EN VOISI KOSKAAN

Muistin kauniit silmäsi

kaikki ne sanat,

jotka sanoit minulle

puhumatta sanaakaan

Muistin sinun askeleesi

muistin, kuinka surun tullessa

annoit minun itkeä,

kunnes en enää pystynyt

- silloin pyyhit kyyneleeni

ja olit lähempänä

kuin milloinkaan

Muistin sinun hymysi

se valaisi koko taivaan

yön pimeimmällä hetkellä

en tarvinnut mitään muuta

kuin sinut

ja en enää pelännyt

yön mörköjä

Sinun silmäsi

tuijottavat minua

päivittäin,

vaikka ne eivät ole

liikkuneet enää

Silloin minä itkin,

mutta kukaan ei

pyyhkinyt kyyneleitäni

SULOINEN HAUTANI

Heinäkuun hiljainen sade
teki tuhojaan sisälläni
ikihautojen jäänteet
oli kaivettu esiin
kunnioitettuja muistoja
ei tässä elämässä
ole ollutkaan

Käännä hautakiveni
vielä kerran pystyyn,
kun lähdet
kulkemaan takaisin
heikkoa polkua

KARHUNLANKA

Saumat ovat revenneet
et edes sinä
voi korjata niitä
neulalla ja langalla

ei

siihen tarvitaan enemmän,
muutakin kuin pelkkiä
tekoja ja sanoja

ei

sinun pitäisi muuttua
ihmisenä
yön muuttuessa päiväksi,
kesän vaihtuessa talveksi,
hymyn kääntyessä kyyneleiksi

Voimaton ja tunnoton
sinä ja minä
viimeinen pätkä karhunlankaa
on käytetty minun sydämeeni
vuosia sitten

VOITETUN SOTILAAN SINFONIA

Ääneni
sävelsi tämän sinfonian
voitetuista sotilaista

    rakastellessani pihakeinun varjossa
pilvettömän taivaan alla
heinikon kutittaessa jalkojani

Onnellisuus kääriytyi kaulani ympärille
ja suuteli minut mustelmille
voitetun sotilaan tavoin

RAKASTIN ITSEÄNI VIELÄ EILEN

Tänä yönä haluan
nousta ylös
kesken unien,
kävellä peilin eteen
ja laulaa
itsesi takaisin uneen
laulaa itsestäni,
laulaa siitä ihmisestä,
joka kauan aikaa sitten olin
nyt en ole enää se sama,
jonka hauras käsi
sai peilin särkymään
pelkällä katseella

HIEKKAA KENGISSÄ

 

Keinuimme
yön syödessä
auringon säteitä
hitaasti nauttien
me olimme hiljaa
ja keinuimme
kovempaa
kuin koskaan ennen
silti minua pelotti
menneisyys
enemmän kuin
edessä oleva
hetki, jolloin
keinumme ovat
jo pysähtyneet
monta kertaa
usvan peittäessä
olemassaolomme jäljet
pisaroilla  

NUORUUDEN IKUINEN LIEKKI

Lähteestä valunut
elämän vesi
huuhteli synnit
haljenneilta kasvoiltani

vesi ei kysynyt lupaa

ÄÄRIVIIVATON

Minulla ei ollut enää
ääriviivoja
sinä olit pyyhkinyt
minut pois
tästä maailmasta
kokonaan
ilman selityksiä
olin vain yksi
menneisyyden haamuista,
jotka eivät tienneet,
miksi elämä suistui
vastarakennetulta sillalta
alas jäätyneeseen
kuoleman virtaan

Puhu minulle vielä
haluan, että sanakin
sinun murtuneesta suustasi
tekisi minusta ihmisen
uudestaan
tähän ruosteiseen
ja entiseen elämään

Sinä olit kynä,
jonka molemmissa päissä
oli vastaus;
saanko hengittää vielä
vai
astunko viimeiset
askeleet
kadun varjoisalla puolella

PUHU MINULLE, SURUPUKUNI

 

Mustavalkoisessa elämässä
surullinen kuolema
istui yksin oksalla
ei ollut onni mukana
tänäänkään,
ajatteli kuolema
ja antoi
tuulen puhaltaa
mustat hiukset kasvoiltaan,
niiltä kasvoilta,
jotka olivat nähneet elämän
kääntöpuolen
useammin kuin syntymän ihmeen

Kuolema oli surullinen,
hymykuopat täytettyinä
elämän mittaan

Lasketun hupun alta
katsoi nainen,
jonka sydän
oli tehnyt
peilin katsomisen
mahdottomaksi

Sydäntäsärkevää
oli nähdä
riutuneen kuoleman
itkevän
surun kyyneleitä
uudestisyntyvässä maailmassa

Minä saavuin
kuoleman tueksi,
mutta oksa
oli katkennut

sateiden saapuessa

TESTAMENTTI

Keräsin kuihtuneet lehdet
sydämeni ympäriltä
ne olivat pudonneet
yksinäisinä,
erilleen toisistaan
tuijotin niitä haikeasti
kuulin,
kuinka ne
lauloivat
hiljaisia säveliä,
täydellisiä lauseita,
vaikka voimat
olivat kadonneet
jo kasvuvaiheessa

Keräsin kuihtuneet lehdet
niiden viimeinen
leposija
oli rintataskussani
sydämeni lähellä,
siellä,
missä niiden
piti ollakin